ahmin.
oksensin.

pilasin kaiken.
oon luuseri.
ei miust oo mihikää.
ei miust tuu laihaa.
ei ikina.
miut  on tuomittu epäonnistumaa.

miul on bulimia.
ällöttävää.
se on likasta hommaa.
tänääki oksensin lavuaarii.
oon huomannu et siinä asennossa oksu tulee paremmi.
sit kaivoin käsinee sitä yrjöö vessanpyttyy.
leipämössöö.
ranskalaisten jämiä.
muussaantuneita lihapullia.

ei helvetti.
meinasin viillellä.
mut päätin ottaa opamoxeja ja nukkuu niillä.
ei meinannu uni tulla.
piti ottaa kuus.
sit viimein nukahin.

nukuin kaiken pahan pois.
nii varmaa.
ei se nukkumal lähe.
olo oli kyl herätessä helpompi.

nyt taas ahistaa.
ihan mielettömästi.
lihon ihan varmasti.
miten uskallan huomen astuu vaa'alle?
pakko se on.
joka aamuinen tuomio.

täna aamuna vaaka oli miun ystävä.
taas puol kiloo lähteny eilisestä.
mut nyt tulee kaikki ropisten takas.
kaikki ihra mistä oon päässy eroo.
kaikki kaks ja puol kiloo mitä tää dieetti on miusta pois ottanu.
ne tulee nyt takas.

mitäs menit ahmimaa plösö!
mitäs oot noin itsekuriton paska!
oot läski, lihava, siun pitäis olla syömättä!
haluutko painaa taas yhtä paljo ku sillo ku olit läskeimmilläs?

noin se huutaa miun pään sisällä.
monsteri jonka oon päästäny sinne.
ja jota rakastan.

voisinpa rakastaa itteeni enemmä ku sitä.
voisinpa rakastaa elämää.
voiku joku päivä heräisin henkiin ja todellisuuteen.

toivonko noin muka ihan oikeesti?
en.
en haluu luopuu miun rakkaasta sh:stä.
annan sen pitää otteessaan.
en edes yritä rimpuilla irti.
turhaa se sitäpaitsi ois.
ei se päästäis irti vaik haluisinki.
mut eipä nyt mietitä sitä.
koska en haluu.

PISTE.