vittu mie oon ällöttävä läskipaskakasa. oon lihonu taas, kiitos sen lauantaisen rullakebabin, synttäriherkkujen ja viinojen sekä eilisten karkkien. hyi vittu mie oon ällöttävä. en oo muutaku inhottavaa ihraa.

en syö enää ikinä. ja montakoha kertaa tuo on kuultu miun suusta? aina oon silti syöny. ei oo enää ees itsekuria saatana. mie oon niin epäonnistunu, ja tuun aina olemaa. ei miust oo yhtää mihikää.

eniten inhottaa se etten voi enää ees antaa Mikan koskee itteeni ku oon niin lihava. pelkään et se jäättää miut ku tajuu millasen valaan kanssa oikee on. ja sit pelkään et se yrjöö tai haukkuu minuu läskiks tai jotai. pelkään etä menetän kasvoni.

ja tänää pitäis viel tehä kunnon ateria, Mika oottaa et mie söisin kanssa. en haluu syyä, en! oon jo valmiiks tarpeeks läski. nii, tiedossa ois uusia perunoita, jotai lihaa ja sit kreikkalaista salaattia. en haluu syyä ees sitä salaattii, en tietäis tarkallee monta kalorii on menny.

jos on päkko syyä ni syön kuppikeiton mis on 85kcal. ja muuta en syö, saatana.

tuntuu niin pahalta. oon ihan liian läski elämää tätä elämää. en mie ansaitse elää. mie oon rumaki ku mikä. en tajuu miten Mika voi katella tämmöstä ämmää. en tajuu miten se haluu tai pystyy.

ehkä se ei haluukkaa, ehkä se vaa on miun kans ku ei oo parempaakaa saanu. ja sit ku joku parempi ilmestyy paikalle, se jättää miut. niin sen täytyy mennä.