olin laihtunu 400g eilisestä. jee. mut painan liikaaliikaaliikaa. tänää en oo syöny yhtää mitää ja juonukki vaa vettä. karsee nälkä mut se on kestettävä. koha kuluu vähä aikaa ni nälkä on taas ystävä. nautin siitä. se hallitsee minuu. tekis mieli syyä mut en saatana syö. en haluu olla läski. en haluu olla pyöree. enkä myöskää normaalipainone. haluun olla laiha, laihempi, laihin.

en kestä kehoani. en enää hetkeekää. se ahistaa minuu. miks piti mennä syömää ittesä tälläseks? ku katon peilii en nää itteeni. en oo kotona tässä kehossa. ei miun kuulu olla tälläne. tää on jotai niin kauheeta. en kestä, en jaksa enkä voi elää enää näin. on pakko laihtuu. ihan pakko.

nii tosiaa eile viilsin pitkästaikaa ranteesee. muutaman syvän haavan ja sit pari ei niin syvää. eihä se tietekää helpottanu ku hetkeks ja nyt pitää pitää pitkähihasii ku on ranne paketissa. ja tietysti Mika suuttu. en tajuu miks se on vihane tälläsistä. no, ei voi minkää. on se jo leppyny.

tilasin tos toissaviikol Kira Poutasen kirjan Ihana meri. oon viimeks lukenu sen yläasteella, enne sairastumistani syömishäiriöön. nii, se tuli tänää. oon nyt ihan innoissani lukenu sitä ja siitä löytyy niin paljo omii ajatuksii. ja se thinspaa minuu iha mielettömästi. haluun olla olla yhtä laiha ku se tyttö.