oon täs äipäl käymäs ku Mika on yövuorois. saa nukkuu sit rauhas päivät. eile meni syömiset päin persettä ku äiti osti kaikkee hyvää kuten patonkii ja leipää ja nakkeja. huoh. mut tänää en oo syöny ku aamul leivän jonka oksensin. tänää oli pikkuveikan 8-v synttäritki enkä syöny mitää sielläkää. tarjolla oli lohikeittoo, sipsii, karkkii, kakkuu ja keksejä. sanoin ettei oo nälkä eikä kukaa onneks patistanu syömää.

ahistaa ku oon niin lihava. oli tänää kuiteki ihana huomata et pikkusiskon vaatteet mahtuu miulle. en mie voi sit kauheesti lihavampi olla ku hää ja hää ei todellakaa oo lihava. just normaali ja miulle kelpais ku oisin ees semmone enkä tälläne ihrakasa. tietty haluisin olla laihempikii, laihempi ku kukaa muu.

mut se taitaa jäähä vaa haaveeks. en mie ikinä onnistu. toissatalvena onnistuin. onnistuin erittäin hyvin. mut sit jo saatana passitettii lihotettavaks. epäreilua. ja nyt mie oon sit vaa lihonu. nyt painan 20kg enemmä ku laihimmillani. VITTU 20 KILOO! ihan sairasta mite voi ihmine lihoo. painan nyt saman verra ku sillo enneku aloin laihuttaa. eli sama urakka ois ees. viimeks se onnistu paris kuukaudes, nyt menee varmaa pari vuotta stna.

oon niin huono. en osaa mitää. en ees kuihduttaa itteäni. nyt on tosin aika hyvät fiilikset laihtumisen suhteen ku meinasin etten tääl äitin luon syö enää mitää (oon siis tääl viel kolme yötä) ja sit ku meen kotii maanantaina ni uskaltaudun vaa'alle. siit se sit niinku lähtee. puhtaalta pöydältä. ja sit käyn joka maanantai puntaris. noh, oikeest käyn varmasti joka päivä ku se on miulle pakkomielle mut maanantai on viralline punnituspäivä.

pelottaa. inhottaa. ahistaa. oon liian lihava. en kehtaa elää. mut elänpähän iha vaa piruuttani. vaik tuskaa tää on. mut lupasin Mikalle ja lupasin äitille..

kuuntelen Eleanor McEvoyn Sophieta ja thispaan itteeni.