nyt on niin kova nälkä että huh huh. en ees muista millo oisin viimeks syöny oksentamatta tai ottamatta laksatiiveja. mut mie nautin täst nälästä. se saa miut tuntemaa itteni laihemmks ja kauniimmaks. ja syömättömyydestä tulee ihana tunne et hallitsee iteesä.
ah, en syö enää ikinä, tää on niin ihanaa pitkästäaikaa. tai no pitkästä ja pitkästä mut kuiteki. mie oon itteni pomo eikä mikää haiseva ruoka voi määrätä minuu. sil ei oo oikeutta tunkeutuu miun sisuksii. mie pärjään ilmankin.

ahistaa vaa niin pirunmoisesti. ja nytku en voi tuhota itteeni oksentamalla ni tekis mieli viiltää. viiltää oikee syvältä. nähä verta. omaa verta. se on niin nautinnollista.
mut unohetaa kai koko juttu. Mika ei tykkäis hyvää. taas se vaa syyttäis itteää. tai syyttäis minuu ittensä syyttämisen kautta. ja mie en pidä syyttelystä joten anti olla saatana.

mie haluun vaa kiduttaa itteeni. kiduttaa ja tuhota. mie haluun KÄRSII. ja miehä kärsin. mut mie haluun kärsii lisää ja kovemmin. mitä muita keinoja on kiduttaa itteesä? siis oikeesti kiduttaa, ei mitää lällypylly hikireenejä.
haluun kärsii fyysisesti yhtä paljo ku kärsin psyykkisesti. ja se on paljon se. vaik asiat on nyt periaattees hyvin ni kaikki patoutuneet tunteet kiduttaa minuu sisältäpäin niin perkeleen kovaa.

mut ei siin, yritän nyt keskittyy itteni härnäämisee.