hain kaupasta ruokaa. hävetti. hävetti kassalla. hävetti kantaa sitä kassia. menin syrjäteitä ettei kukaa vaa nää.

söin. hävetti. ahisti. oksensin. kielikoru tippu vessanpyttyy. vittu. vitutti. laitoin uuen jättimäisen kielikorun ja nyt ei enää oksentamine onnistu. hyvä vaa.

nyt ku en voi oksentaa kunnolla ni toivon ettei tuu syötyykää. syön aina sillä syyllä että voihan ne oksentaa.

nyt tosiaa loppu syömine ja oksentamine. siihe menee sitäpaitsi hirveesti rahaa. ei miul KELA:n kuntoutustuella elellessä oo varaa tommosee.

muutekii se on pahasta. en haluu olla mikää bulimikko. en tosiaa haluu. se on likasta. ja hampaat menee. hyi. eikä painokaa putoo täl menol ollekaa.

"pakko laihtuu!", se huutaa miun pään sisällä.
"oot läski ja surkimus, siust ei oo mihikää.",  se muistuttaa.
"syöt liikaa, liikut liian vähän", se huomauttelee

"SE" on miun ystävä, syömishäiriö. sillä on kaikki valta minuu. se voi ohjata minuu miten tahtoo. se ei anna armoa. ei pienintäkään. mut silti mie rakastan sitä. rakastan sitä enemmä ku elämää. en uskalla luopuu siitä. en uskalla heittää sitä roskakorii. eikä se ees onnistuis vaik kuinka haluisin. oon yrittäny niin monesti. enää en jaksa ees yrittää.

kävin tänää tosiaa sauvakävelemäs yhen miun bulimikkoystävän kanssa. juteltii kaikkee syömishäiriöistä, ruuista, painoista, kaloreista.. niinku yleensä. hää sano et hää aikoo tosissaa yrittää. yrittää parantuu. lopettaa ahmimisen ja sitä seuraavan pakkoliikunnan. (hää ei siis oksenna vaan liikkuu mielettömästi.) jäin miettimää asioita. miten erilaista elämä ois ilman tätä tuttua ja turvallista syömishäiriötä. mikä tää nyt ikinä onkaa, joku anoreksian ja bulimian sekotus. bulireksiaksi oon kuullu kutsuttavan.

ei tän näin pitäny mennä. en mie haluu itteeni tippaakaa mitää haisevaa bulimiaa. haluun olla puhdas anorektikko. se miusta siis tehään. lopetan ton typerän oksentelun. siis en mie ahmi mut oksennan jos syön. ja syön jos tiedän voivani oksentaa. nii se menee. eli. en enää saa oksentaa vaik söisin miten paljon. hyvä. ja toiseks. en saa syyä jos en oksenna. eli ei jää paljoo vaihtoehtoja. se yksi ja ainut on siis etten voi syyä.

hhahahahahaa. haista paska vitun bulimia joka yrität tunkee minuu. mie annan itteni kokonaa anoreksialle. anoreksia on ihana. ja sie, bulimia, oot kamala. että pysy vaa kaukana miusta. et oo tervetullu miun kehoo etkä mielee. hyvästi paska.