meikä vaa paisuu :(
lihoin taas 0,7kg eilisen ansiosta.
jos maha ees toimis ni ois hyvä.
mutku ei. ei ni ei.
kaikki ruoka mitä sisääni laitan kasautuu minuu ihraks.
ku mitää ei saatanna tuu ulos.

minuu ahistaa ihan kauheesti.
mie oon vaa ällöttävä läski.
enkä täst näköjää muuks muutu.

ahistaaahistaahistaa.
tänää mennää Mikan äitille ja Mika sano et miun on pakko syyä siellä.
ahistaa jo valmiiks niin maan perkeleesti.
ku miul piti olla paasto. ;(
mut ei sekää näköjää onnistu.

no mut jos tehää sillei et mie viel tänää syön ja sit piän viikon tehopaaston.
en syö yhtää mitää ja kuntoilen vaa.
joo silei mie teen.

mut sit Mika suuttuu.
se ei kattele minuu sit.
kumpi on miulle tärkeempää; syömishäiriö vai Mika?
no Mika on tärkeempi mut syömishäiriö säätelee enemmä miun elämää.
se määrää mitä teen ja mitä en.
se ahistaa minuu ja tekee miust ylpeen itestäni.
se on miulle keino hallita itteeni. tai jotai sinneppäi.

hyi äiti paistaa tuol munii ja pekonii.
ällöttävää.
miten joku pystyy syömää jotai sellasta?
ja ihan ahistumatta ja ilman huonoo omaatuntoo.
ku miul tulee ahistus ja huono omatunto pienimmästäki määrästä ruokaa.
kummat täs on epänormaaleita; nuo jotka syö vai myö jotka ei syyä?
miun mielestä myö mut useimpien mielestä varmaa nuo.

ihan sama vaik en ois teiän mielestä normaali.
ihan vitun sama oikeestaa.
en välitä.

oonha mie "epänormaali" muutekii.
haen oikee sitä etten ois niinku muut.
miul on naama täynnä lävistyksiä ja kalju pää vaik oon naine.
käytän omantyylisiä vaatteita.
kuuntelen omantyylistä musiikkia.
teen niinku ITE haluun.
en niinku muut odottaa miun tekevän.

tai nii ainaki yritän.
nyt oon vast alkanu oppii sitä.
enne miun oli ain pakko vaa miellyttää muita.
nyt 19-vuotiaana oon vast alkanu kapinoimaa.
ja se on vissii ihan hyvä.

mut nyt rupeen valmistautumaa, koht kotiinlähtö.
pääsen taas muruseni viekkuun.
siel se nukkuu ja oottaa minuu.