miul on lihomisfobia. en pelkää mitää niin kauheesti ku lihomista. se on kamalinta mitä voi tapahtuu. minuu inhottaa ku ihmiset kattoo et onpas toi lihonu. ja ahistaa ku jotku sanoo et kui heiän mielest on ihanaa k oon saanu vähä pyöreyttä poskii. ei ne tajuu et miul on anoreksia eikä anorektikoille sanota tollasii. ne ei tajuu et se vaa antaa sille sairaudelle lisää potkuu.

huomen pääsen taas omalle rakkaalle vaa'alle. toivon ettei se eiline hautajaisis syömine näy, et tän päivän paastoamine ja ne laksatiivit auttais. teen mitä tahansa etten liho. se eiline oli kamalaa, söin omas mittakaavassani ihan hirveesti. söi jotku onneks enemmäki ku mie mut ällöttää ja tuntuu ihan sialta.

angstifiilis.
oon läski.
miust ei oo mihikää.
en ansaitsis elää.
ahistaa.
en jaksa tätä.
mut tätä mie haluun.
en vittu haluu.
tää haluu minuu.
annoin pikkurillin ja se vei koko käden.
saatanan syömishäiriö.