tää päivä alko hyvin. söin jugurtin mihi sekotin sen laihdutusjauheen. sit mentii torille kattomaa oisko paistettuja muikkuja (miun lempiherkkua!) mut onneks niit ei ollu, ei tarvinnu syyä.  mentii siitä sit kahville ja Mika keksi et nyt syyää jäätelöt. no, söin sit taivuttelun jälkee sellasen kingispuikon. aattelin et tänää ei sit enää mitää.

no, sit Mika lähti töihi ja mie menin viel baarii istumaa, kaakaota juomaa ja lukemaa kirjaa. istuin siin jonku aikaa ja just ku pääsin kotii ni sisko soitti. lähettii ajelemaa ja kiertelemää kauppoja. sittaris kassa teki virheen ja sain ihanan 50€:n mekon 8 eurolla. haha, täydellistä. no, kierreltii kaikkial ja käytii viel kaakaoil.

sit keksittii et mennää mäkkii. no, siitähä se riemu vasta saatana alko ku söin tortillan ja ranskalaiset. vittu. tulin siit suoraa kotii ja oksulle. niinpä niin. en ollu oksentanu ties millo viimeks ja nyt se nerokas ajatus tuli taas miun päähä; oksennetaanpa ni ei tarvi kärsii huonosta omastatunnosta. jes, hyvä minä. mikä neronleimaus taas.

no, ei voi minkää. on nyt kyl sata kertaa parempi olo ku jos oisin jättäny ne rasvat ja hiilarit killumaa miun kehoo. rantautumaa miun mahaa ja reisii. hyi yäk.

vihaan itteeni. miks miun pitää olla tälläne ihrakasa??

eile söin muute kans aika paljo, vaik oli tarkotus pysyy siin puuros. mut en lihonu! 56kg edelleen. se on nyt ainut positiivine asia täs asias. eli toivotaa etten mie nytkää liho. hah, senku näkis. no, huomennaha sen näkee.

eile itkin niitä syömisiäni  ja sanoin Mikalle et  haluun pois.  sit hää rupes itkemää ja sano et hänt niin pelottaa et hää menettää miut eikä laske minuu mihikää yksin. tupakallekkii hää tuli mukaa aetten mie hyppäis parvekkeelta. hää on niin sulone ku hää huolehtii.