on ollu tosi vaikeita nää viime päivät. oon syöny, oksentanu, ottanu laksatiiveja ja kärsiny mielettömistä vatsakivuista.

ne kaverit joille uskallan puhuu (osastokaverit) sanoo et miun pitäis mennä osastolle täs tilantees. ehkä se tekis miulle ihan hyvää. mut en haluu jättää taas kouluu, se on täl hetkel miun ainut henkireikä. en tiiä miten jaksaisin jos en kävis koulussa. tää puol vuotta minkä oon asunu Mikan kans ja lusmunnu vaa kotona tekemättä mitää ku Mika on töis on ollu yhtä helvettii. nyt ku koulu alko ni tilanne on ehkä vähä helpottanu. siis siinä mielessä et en koko aja oo ajattelemas pahoja asioita. mut toisaalta tilanne on menny pahemmaks, paljo pahemmaks. syömishäiriö kiristää otettaan ja masennus ja väsymys painaa päälle entistä kovemmin.

olo on tosi vaikee eikä mikää jaksais kiinnostaa. mut sit taas tekemättömyys ahistaa ihan kauheesti. tylsyyteen otan muutaman rauhottavan ja unilääkkeen. itken itteni unee.

en kestä enää hetkeekää tätä elämää.

en haluu elää tällästä paskaa. miten mie pääsen eroo näis vitun mielenterveysongelmista?
kertokaa, auttakaa.. ihan kuka vaa, auta! pelasta miut!

nyt ei mee ihan oikeesti mikää hyvin. ihmissuhdesotkuja kaiken tän paskan päälle. riidellää nykyää Mikan kans melkee koko aja. en jaksa. oon miettiny et oisko miun sitteki parempi yksin. ja Mikan ilman minuu. mie oon niin saatanan mustasukkane enkä luota hänee. ja hää tietää sen. jos erottais hää sais mennä ja tulla miten huvittaa miettimättä mitä mie oon siit mieltä. sais mennä jopa niin kovasti odottamilleen eotiikkamessuille. mie en oikeesti ala kattelee miestä joka ravaa tollasil messuilla. (joo oon hiukan vainoharhane ja mustis.) ja mie saisin ees jonkulaisen mielenrauhan, ei tarviis koko aika miettii et mitä toine miust nyt ajattelee. ja ennenkaikkee ei tartteis riidellä koko aika.

äh, vaikeita nää jutut.