tulin viikonöopuks äitille koska Mikal on yötöitä. saa hää sit rauhas nukkuu päivät.
no, tulin tähä koneelle ja kirjotin osotekenttään että vuodatus.net. ja kappas, siin kirjautumisjutus oli äitini tunnukset. en voinu vastustaa kiusausta ja luin hänen blogin. (jocelyn.vuodatus.net) siin oli miustki kaikkee juttuu, kui hää on miust huolissaa ja luulee et kaikki on hänen vika. ei ei ei. tuli melkee tippa linssii ku luin sitä. oli pakko laittaa kommenttii ja antaa äipällekkii mahollisuus lukee miun blogi. no ei sinä, ei meil oo tietääkseni koskaa mitää suurempii salaisuuksii ollu.

mutta mutta. söin hernekeittoo. maha tuli ihan täytee ja rupes ahistaa. menin vessaa oksentaakseni mut sit äiti kysy et etkai oksenna ni en sit voinukkaa. mut, äiti ja Marko rupes kattoo telkkarii ni meikä huomas tilaisuuden tulleen, painu vessaa ja oksens. VITTU mie sanon itteni kanssa,

ei se pieni ruokamäärä ois miulle pahaa tehny, eihän?

miks miun pitää olla näin heikko ja tyhmä?
miksen voi olla normaali?
miks syömine ahistaa?
miksen ymmärrä omaa parastani?

no, aina ei voi voittaa, niinhä ne sanoo. mut miks jus mie, miksei joku muu? no tiiänhä mie et moni muuki. mut miks syömishäiriö valitsi miut? vai valitsinks mie sen? ei voi tietää ei.
mie en vaa jaksais tätä enää yhtää. en jaksa sitä ku pitää kattoo tarkkaa mitä saa syyä ja mitä ei. en jaksa oksentaa. en jaksa sitä joka-aamusta vaa'alla käymistä ja jokaviikkosta vyötärönympäryksen mittaamista. en jaksa en.
anut asia mitä mie täs jaksan ja mist mie tykkään on se et mie laihdun. on niin ihana tunne ku vaaka tai mittanauha näyttää vähemmä ku aikasemmi. se on taivaallista.
tiiän et tän vois tehä myös terveellisesti. mutku ei, meikä haluu nopeeta toimintaa. haluun äkkiä laihaks ja kauniiks. ja haluun tosi laihaks, en terveellisen laihaks. tiiän et oon monen mielest hyvä just tälläsenä. mutku miulle ei riitä hyvä, pitää olla täydellinen. täydellisyys on sitä mitä tavottelen. haluun olla täydellisen laiha. laihempi ja hennompi ku kukaa muu. monien mielestä se on varmaa sairasta mut miusta kaunista.
ja miust ois vaa ihanaa ku ihmiset kauhistelis miten karseelta näytän ku oon niin laiha. mut siihe on vielä pitkä matka. ja miust tuntuu et se jää pelkäks haaveeks, eiköhä joku toimita miut sairaalaa enne sitä.

siks just miun ois tärkeetä syyä nyt hyvin. tai ees kohtuullisesti. en nimittäi haluu viettää enskii kesää sairaalassa. ootan kesää ku kuuta nousevaa ja jos joku sen miulta vie ni piru hänet periköön. nojoo, ei sitä kukaa muu voi viiä ku mie ite tällä ruuan kanssa pelleilylläni.
miks pilata tuleva kesä jollai turhanpäiväsel laihuttamisel? turhaa se ois siks et sairaalas miut lihotettais takas. jonku verra kuiteki aion laihuttaa mut koitan pitää sen kurssa ettei taas mee ihan sairaalloiseks.

aamul lupaan syyä hyvin ja oksentamatta.