apua. Mika läks yöks töihi ja oon nyt yksin. pelkään niiiiiiin kovin. eniten täs pelkään itteeni. pelkään et teen jotai itelleni. kauheet angstit ja viiltelyhimot päällä. en haluis viiltää. ei se oo mikää ratkasu vaik siltä tuntuu. ja Mika vaa suuttuis taas. äh, vaikeeta. miksei Mika ymmärrä? miks se suuttuu? ei se auta eikä se saa minuu lopettamaa. se vaa pahentaa miun oloo. mut eihä kaikki voi kaikkee ymmärtää, suotakoon tuo Mikalle anteeksi.

viiltämisen sijaa voisin tietysti mättää niin paljo kaikkee paskaa suuhu et ajatukset turtuis. mut siitä se paha olo vasta tuliski. sitäpaitsi ei maistu oikee mikää. tänääki jouduin pakottaa itteni syömää. johtuneeko sitten tuosta uudesta lääkkeestä.. ei voi tietää. eikä miul sitäpaitsi oo oikee rahaa ja kaupat on kiinni. mut tääki vaihtoehto on siis poissuljettu.

sit voisin ottaa unilääkkeitä niin paljo et nukahtaisin nopeesti. mut niitäki on enää niin vähä eikä lääkäri ilmeisesti kirjota miulle niit enää joten säästettäköön ne johokii akuuttii tilanteesee. eli, ei tätäkään.

mitä mie nyt teen? ideoita?